Sakeuttajia on laaja valikoima, ja niiden valmistusmenetelmät vaihtelevat tyypistä riippuen. Yleensä pienimolekyyliset-sakeutusaineet{2}} ovat suhteellisen yksinkertaisia valmistaa. esimerkiksi pieni-molekyylipainoinen-epäorgaaninen sakeutusaine yhdistetään pinta-aktiivisten aineiden kanssa sakeuttamiseen; eetteri/amiinioksidisakeutusaineet valmistetaan hapetusreaktioiden kautta; ja esterisakeuttimet voidaan saada suoralla esteröinnillä. Suurimolekyylipainoiset-sakeutusaineet vievät suuremman markkinaosuuden. Epäorgaanisten ja luonnollisten suurimolekyylipainoisten{10}}sakeutusaineiden lisäksi useimmat valmistetaan emulsiopolymeroinnilla ja käänteisemulsiopolymeroinnilla, ja muutamassa käytetään liuospolymerointia, massapolymerointia ja saostuspolymerointia.
Ratkaisupolymerointi
Liuospolymerointi viittaa liuottimeen liuenneiden monomeerien ja initiaattoreiden jne. polymerointiprosessiin. Sen komponentit ovat tyypillisesti polymeeriset monomeerit, öljy--liukoiset/vesi---initiaattorit, liuotin/vesi.
Liuospolymeroinnin tutkimus on keskittynyt pääasiassa polyakryylihapposakeutusaineiden valmistukseen. Sen ominaisuus on, että polymeerin liuottamiseen valmistusprosessin aikana tarvitaan suuri määrä liuotinta. Suurin osa näistä liuottimista on veteen liukenemattomia, ja myöhempi kierrätys on välttämätöntä. Siksi kustannukset ovat korkeat, ja se on myös haitallista ympäristönsuojelulle. Bulkkipolymerointi
Bulkkipolymerointi on monomeerin itsepolymerointiprosessi, jonka käynnistää tai kiihdyttää lämmönlähde (valo, lämpö, säteilyenergia jne.), jossa on vähän tai ei ollenkaan initiaattoria/katalyyttiä. Tällä menetelmällä on vähäiset vaatimukset monomeereille, se ei vaadi liuotinta ja tuottaa tuotteita, joissa on vähän epäpuhtauksia ja korkea puhtaus. Viime vuosina jotkut tutkijat ovat alkaneet käyttää bulkkipolymerointia (kaksivaiheinen menetelmä) assosiatiivisten polyuretaanisakeuttajien valmistukseen, ensin bulkkipolymeroimalla polyuretaaniesipolymeeriä ja päättäen sitten lopuksi-pitkäketjuisella-rasva-alkoholilla tuotteen saamiseksi.
Emulsiopolymerointi
Emulsiopolymeroinnilla tarkoitetaan prosessia, jossa monomeerit dispergoidaan tasaisesti veteen mekaanisesti sekoittaen emulgaattorin avulla emulsion muodostamiseksi, ja sitten lisätään initiaattori monomeeripolymeroinnin käynnistämiseksi.
Emulsiopolymerointi voi kestää suurempia reaktionopeuksia, tuottaa polymeerejä, joilla on suurempi molekyylipaino, on helppo hallita tuotannossa ja mahdollistaa jäännösmonomeerien helpon poistamisen. Näiden etujen perusteella tämän valmistusmenetelmän tutkimus ja kehittäminen on ollut nopeaa. Akryylisakeutusaineilla on erinomaiset sakeuttamis- ja suspendointiominaisuudet, ja ne ovat yhteensopivia lähes kaikkien ionittomien, anionisten, amfoteeristen pinta-aktiivisten aineiden ja monien kationisten polymeerien kanssa, mikä herättää tutkijoiden huomion.
Käänteinen emulsiopolymerointi
Käänteinen emulsiopolymerointi viittaa polymerointiin, jossa veteen -liukenematon orgaaninen liuotin ja vesi-liukoinen monomeeri muodostavat vesi-öljyssä-emulsion vedessä emulgaattorin vaikutuksesta.
Tämä menetelmä on nopea, mieto ja tuottaa korkean molekyylipainon ja suhteellisen puhtaita tuotteita. Sekä sen sakeuttamisvaikutus että elektrolyyttikestävyys ovat ylivoimaisia emulsiopolymeroinnin vastaaviin.
Käänteisemulsiopolymeroinnilla valmistetut sakeutusaineet ovat samanlaisia kuin emulsiopolymeroinnilla valmistetut, pääasiassa polyakryylihapposakeuttimet. Emulsiopolymerointiin verrattuna käänteisemulsiopolymerointi soveltuu paremmin elektrolyyttiä{1}}kestävien sakeutusaineiden valmistukseen. Voidaan ottaa käyttöön uusia käänteisemulsiopolymerointiin perustuvia teknologioita, kuten säteilypolymerointia painosakeutusaineiden valmistamiseksi, mikä mahdollistaa polymerointinopeuden keinotekoisen säätelyn ja liian nopean reaktion välttämisen.
Saostuspolymerointi
Saostuspolymeroinnilla sakeutusaineiden valmistusta koskeva tutkimus on suhteellisen rajallista. Se sisältää tyypillisesti saostusaineen lisäämisen orgaanisen liuottimen (bentseeni, tolueeni tai alkaanit jne.) ja akryylihappomonomeerien seokseen prekursorisakan valmistamiseksi, joka sitten kuivataan tai kalsinoidaan.
Verrattuna käänteisemulsiopolymerointiin saostuspolymerointi tuottaa tuotteita, joilla on huonot sakeutusominaisuudet ja herkkyys elektrolyyteille. Joidenkin komonomeerien (kuten oktadekyylimetakrylaatin) lisääminen polymeeriin voi parantaa sen elektrolyyttiresistanssia.
